Parivaljakkomme vietti Parittajan Korttelissa unettoman yön. Rainer mietti kaikkea sitä tietoa ja rikkautta, jonka hän saisi omakseen kun hän ratkaisisi Stonehengen arvoituksen. Fehnan sen sijaan pohti, kuinka hän voisi raapia napaansa ahmannahkahaarniskan läpi. Ehkä hänen täytyisi kehittää siihen jokin laite? Sopisiko Fehnanin Aparaatti siihen? Oliko se hänen elämänsä syvin tarkoitus.

Aamulla oli jälleen vuorossa yksi elämän suurista kysymyksistä. Mennäkö vaarallista, mutta lyhyempää ja helpompaa reittiä vai pidempää, vaikeampaa mutta kaikin puoli turvallisempaa. Fehnanin luontainen suuntaivaisto ei kuitenkaan pettänyt ja hän osasi neuvoa reitin täydellisesti kohti Sitä Metsää, jossa Rainerille painajaisenomaisessa visiossa ilmestynyt Stonehenge, Kivikehä, sijaitsi.

Samoiltuaan vain pienen hetken metsikön siimeksessä Rainer ja Fehnan löysivät etsimänsä - Kivikehän puuttomalla kukkulalla. Ikivanhat kivipaadet kasvoivat jäkälää, sammalta ja köynnöksiä ja ne muistuttivatkin erehdyttävästi puita. Ilman Fehnanin täydellistä suunnistusta sankarimme olisivat luultavasti harhailleet päämäärättömästi pitkin ja poikin metsää useita päiviä, viikkoja tai jopa vuosikausia!

Ja ilman Rainerin täydellistä hajuaistia hahmot olisivat kävelleet suoraan ansaan! Kukkulan toiselle puolelle majoittuneet rosvot olivat epäonnekseen paistamassa jänispaistia jonka haju kantautui Rainerin nokkaan paljastaen vaaran. Halonhaku ja -hakkuumatkalta palaamassa oleva bandiitti kuitenkin äkkäsi hahmot juuri kun he olivat tekemässä vetäytymistä pienen penkereen taakse. Fehnanin ystävällinen tervehdys herätti päinvastaisen reaktion kuin hän olisi toivonut - heidän kimppuunsa hyökättiin!

Fehnan suuttui ja sai liki pienen kylän voimat. Hän osoittautui taistelussa pitelemättömäksi ja silpoi vastustajia minkä kädestään kerkesi! Rainer piti hyvin puolia rosvojoukon raskaimmin panssaroitua henkilöä vastaan.

Ankaran ja epätasaisen taistelun jälkeen kaksi Stonehengeä vartioinutta seikkailijanalkua makasi reporankana maassa kolmannen ollessa henkihievereissä. Sankarimme pelastivat kuitenkin hänen henkensä, sillä Rainer halusi lähettää kuolemaan toisella tavalla. Tavalla joka oli paljon julmempi, raaempi ja hirveämpi. Ensin hän valehteli päätä pahkaa pahikselle, uskotellen hänelle kaikenlaista ja luvaten lähes kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Lahjominen onnistui täydellisesti ja pahaa-aavistamaton moukka lähti matelemaan kohti Stonehengen keskustaa. Päästyään kivikehän reunalle, hän katsoi haikeasti olkansa yli, vuodatti yhden yksinäisen kyyneleen ja astui eteenpäin. Sillä samalla sekunnilla Kivikehän keskustan Kivipöydästä sinkoutui salamannopea valokaari joka iskeytyi raukkaparan rintaan räjäyttäen hänen sisäelimensä, kiehauttaen hänen verensä ja tuhoten hänen aivonsa. Rainer oli tyytyväinen näkemäänsä ja tekemäänsä.

Ennen tätä tarpeetonta ja tarpeettoman raakaa uhrausta sankarit saivat kuitenkin lypsettyä uhrilahjaksi annetulta mieheltä hieman tietoja. Tunnettu salamurhaaja, josta pelaajilla ei tietenkään ollut minkäänlaista tietoa, oli löytänyt paikan ja käskenyt nämä kolme epäonnista sielua vartioimaan sitä nälkäpalkalla ja väkivallalla uhaten. Vennert, tuo Praxin aavikoiden ja Paviksen pimeiden katujen kasvatti, pahamaineinen tappaja, varas, ryöväri ja rakkari, oli kuuleman mukaan itsekin matkalla kohti Stonehengeä. Puntit jännityksestä tutisten sankarinalkumme jäivät odottamaan mitä tuleman piti. Saapuuko Erken Puujalka ajoissa pelastamaan päivän? Ovatko Stonehengen iänikuiset vartijat jo verryttelemässä hautojensa uumenissa? Pitääkö Rainerin maksaa veroja tiedosta? Pystyykö käpy siihen, mihin Fehnanin Aparaatti ei pysty? Näihin, ja moniin muihin kysymyksiin, saanemme vastauksen seuraavilla pelikerroilla.

Rainer oli kaukaa viisas ja valmisti/valmistutti/valmistautti Erkenille kartan, jonka hän jätti Parittajan Korttelin pahamaineisimman ilotalon omistajan hyppysiin. Hän ohjeisti omistajaa, että antaa kartan Erkenille heti kun näkee hänet. Erken lähti ilmeisesti suorittamaan jotain mikä-ei-voinut-odottaa-hetkeäkään -tehtävää mutta kertoi, ettei siinä menisi kauan. Omien sanojensa mukaan hänellä ei kuluisi tehtävässä kuin muutama tunti, mutta Rainer "Ahne" Kultahammas ja "Tyhmä-Fehnan" eivät voineet häntä odotta, vaan lähtivät kaksistaan surman suuhun. Ja kuinka ollakaan, heti kohta kun urhea, tai kenties tyhmänrohkea, kaksikkomme oli lähtenyt matkaan saaapui Erken "Erken Puujalka" Puujalka paikalle, sai kartan ilotalon/majatalon omistajalta ja lähti jahtaamaan parivaljakkoa toivoen, että ehtisi estämään heitä tekemästä mitään tyhmää ja todennäköisesti hengenvaarallista.

To be jatkuupi...

... ipuuktaj eb oT!

Malttamaton sankarivaljakkomme jatkaa Stonehengen valloitusta, tällä kertaa jälleen ilman porukan aivoja, lähitaisteluosaamista ja kukkaroa Erken Puujalkaa, jonka puujalkavitsejä he ovat kaivanneet jo parin episodin verran.

Tämän illan episodi: Rainer - teurastaja?
Huomattuaan, että heidän jaloissaan ja osittain heidän päällänsäkin oli kolme kuollutta Paviksen kerjäläistä päättivät Fehnan ja Rainer kätkeä heidän ruumiinsa läheiseen pusikkoon. Fehnanin kaksi-tikku-ristissä-muodostaa-kätkön -taktiikka osoittautui riittäväksi, kun kolme raatoa raahattiin kukkulan liepeiltä alas ja jätettiin lintujen ruoaksi. Rankan raahaamisen jälkeen seikkailijamme piiloutuivat hieman paremmin läheiseen pensaikkoon, josta he pystyivät vaivatta vartioida kukkulaa ja lähes kaikkea muutakin ympärillä olevaa.

Kuinka ollakaan Fehnan ketunkorvat rekisteröivät piakkoin lähestyviä askeleita. Kukkulan juurelle ilmestyi kaksi henkilöä - pieni ja pienempi - jotka myöhemmin paljastuivat Vennertiksi(pienempi) ja hänen yliluonnollisen vahvaksi ja tyhmäksi kätyrikseen. Vennert aavisti, että kaikki ei ollut kohdallaan. Hänen kutsumansa henkilöt eivät vastanneet hänelle eikä hän toisaalta haistanut/nähnyt leirinuotiota. Hän päätti manata paikalle Varjosuden, legendaarisen pimeyden vahtikoiran, joka alkoi heikentyneillä voimillaan tutkia kukkulaa ja sen ympäristöä. Varjosusi pystyi vaivatta astelemaan kivikehän keskelle ilman, että siniset valokaaret olisivat iskeneet sen kuoliaaksi tai että ikiaikaiset hirviöt olisivat nousseet haudoistaan repimään sen palasiksi. Nuuhkittuaan kivikehän ja sen keskellä sijaitsevaa pöytää varjosusi lähti vääjäämättömästi etenemään kohti kolmea ruumista, jotka sankarimme olivat nerokkaasti jättäneet lähes näkyville.

Rainer ja Fehnan katselivat kauhulla kuinka varjosusi eteni ruumiiden luo ja lähti sieltä kohti heidän turvalliseksi luulemaansa piilopaikkaa. Pikaisen loitsimisen ja Fehnanin Aparaatin modifioinnin jälkeen sankarimme olivat taisteluvalmiina. Varjosusi äkkäsi taistelijamme ja sielua kylmäävän ulvonnan jälkeen hyökkäsi heidän kimppuunsa. Fehnan oli kuitenkin suuttunut kun hän näki viattoman luontokappaleen haudanlepoa häirittävän ja päätti päästää varjosuden tuonpuoleisille metsästysmaille mahdollisimman nopeasti. Raivoisasti huutaen hän iski henkisalvalla varustetun Fehnanin Aparaatin varjohirviön etukäpälään kun se yritti purra häntä kahtia. Henkisalpa ja Fehnan taikalaatikko toimivat loistavasti! Henkisalpa ryöppysi iskun aiheuttamaan haavaan ja alkoi sieltä levitä pitkin varjosuden astraalista ruumista. Varjosusi kärsi silmittömästi henkisalvan aiheuttamista tuskista, mutta yritti silti puraista Fehnania jonka onneksi jättimäiset leuat kauhoivat vain tyhjää. Tämän raivoisan taistelun aikana Rainer katseli kaikkea verenhimoinen pilke silmäkulmassa. Fehnan teki varjosudesta käytännössä selvää seuraavalla käsikirveensä iskulla, joka katkaisi otuksen toisen etukäpälän.

Vennert ja hänen kätyrinsä eivät jääneet makaamaan laakerinlehdillä, sillä supervahva Uber yritti hyökätä Fehnanin selkään kun tämä taisteli sutta vastaan. Rainer kuitenkin näki tilaisuutensa tulleen ja taikuuden suomalla nopeudella keskeytti Uberin hyökkäyksen ja sivalsi tätä ovelasti sivusta. Hämmentynyt Uber menetti yllätyshyökkäyksen suoman edun jo ehkä silloin mutta viimeistään siinä vaiheessa kun Fehnan upotti kirveensä hänen olkapäähänsä. Rainer ja Fehnan käänsivät kaiken huomion Vennertiä päin, joka selvästi oli aikeissa loitsia lisää varjosusia avukseen. Nähdessään kaksikon puoliraivoisan hyökkäyksen hän kuitenkin keskeytti loitsinnansa ja kääntyi Rainerille tutun taktiikan, nimittäin lahjomisen, puoleen. Lupailtu raha ja tieto menivät kaupaksi, sillä Rainer keskeytti hyökkäyksensä ja piti jopa raivostuneen Fehnanin aisoissa, josta syystä Fehnan ei ehkä anna hänelle ikinä anteeksi. Muutaman kiivaan lausahduksen jälkeen Fehnan tylsistyi ja alkoi etsiä Vennertin kylvämiä varjosiemeniä maasta ja onnistui kuin ihmeen kaupalla löytämään niistä toisen. Vennert näki tilaisuutensa tulleen ja hämäännytti Rainerin joka omaksi huonoksi onnekseen on varsin älykäs - hämäännystä olisi vaikea karistaa! Fehnan möksähti Vennertille hänen käytettyä vilpillisiä keinoja ja päätti käydä lyömässä Vennertiä kirvellä.

Vennert näki kuinka turkiksiin pukeutunut kirvestä heiluttava hongankolistaja juoksi häntä kohti ja pieni pahaenteinen hymynkare nousi hänen naamalleen. Nostaen käteensä kaksi myrkytettyä tikkaa hän ajatteli: "Helppo saalis..." Kauhukseen hänen heittonsa olivat kuitenkin ala-arvoisia, sillä kumpikaan tappava ammus ei osunut kohteeseensa ja Vennert huomasi turvautuvansa sapeliinsa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Fehnan kesti Vennertin tappavat sapeliniskut yllättävän hyvin ja oli jopa taistelussa voitolla kunnes Vennert käytti taikavoimiaan ja hämäännytti hänet lapsellisen helposti. Kun hänen kaksi vastustajaansa olivat hämääntyneitä hänellä oli helppo työ kerätä tikkansa ja maassa jäljellä ollut varjosiemen ja vetäytyä metsän siimekseen pois näkyvistä ja kuuluvista.

Karistettuaan hämäännyksen yltään kaksikkomme huomasi, että pienikokoinen mies, yksi ainut mies oli päihittänyt heidät leikitellen. Ehkä heillä olisi parempaa onnea matkassa jos lähitaistelumörssäri Erken olisi mukana heidän seikkailuillaan? Mutta asiat eivät olleet aivan päälaellaan - Fehnanilla oli yksi varjosiemen taskussaan ja heillä oli jälleen yksi panttivankki kidutettavanaan. Uhkailu ei kuitenkaan tuottanut tulosta kun henkitoreissa ollut Uber saatiin jälleen kuulusteltavaan kuntoon. Rainer valehteli Uberille sanoen, että lyhin reitti Uberin ystävän Vennertin luo kulkisi kivikehän keskustan kautta. Uber, tyhmä kun oli, uskoi Raineria ja luotti hänen tarjoamaan maissileipään ja lähti kuin lähtikin kohti kivikehää luottaivaisin mielin. Kuten sankarimme olivat ehkä uumoilleet Uberin ehtiessä kivikehän kivien väliin sininen valokaari iskeytyi häneen. Tällä kertaa kuitenkin kärventäen hänen jalan eikä suinkaan kiehauttaen hänen vertaan tai tuhoten aivoja. Raivostunut Uber lähti ryömimään petollista kaksikkoa kohden kirouksia sadatellen aikomuksenaan ilmeisesti purra heitä nilkkaan. Rainer katseli säälittävää ihmisenkorviketta ja sanoi Fehnanille: "Teurasta se." Fehnan teki työtä käskettyä ja teurasti henkisesti epävakaan Uberin niille sioille.

Mietittyään seuraavaa askelta eeppisellä matkallaan Rainer ja Fehnan päättivät palata Parittajan Kortteliin. Fehnan kiukutteli Rainerille kun hän oli estänyt Fehnania hyökkäämästä Vennertin kimppuun suoraan mutta hänen mielensä parani kun he tapasivat Erken Puujalan matkallaan. Yhdessä kolmikko palasi Parittajan Kortteliin jossa he huomasivat, että he olivat oppineet matkallaan jotain. Rainer ja Fehnan huomasivat molemmat olevansa parempia aseidensa käyttäjiä. Mutta mitä tuleman pitää? Sen kertovat tulevat päivät ja viikot...

 Create your own free wiki!HelpPublic, not yet premium Privacy Policy RSS