Mielenkiintoinen persoona, tuo Spider. Tuntuu kuin vasta eilen olisin ollut Spiderin kanssa ensimmäisellä seikkailullani. Olin joko todella jännittynyt tulevan verenvuodatuksen edessä tai kauhusta jäykkänä, sillä Vatkain poltteli sormiani, jalkani eivät totelleet eikä panssarinikaan sopinut ylleni. Paholaisen sylkemien ja kaaoksen kiroamien broiden viimeisinä sekuinteina he näkivät, kuinka tuleva Sartarin Toivo, Yksinäisen Puolustaja ja pelastaja sekä Kaaoksen Lopullinen Turma, Kaiser Soze, kompuroi, sähläsi ja ämpyröi pahanpäiväisesti. Sillä välin hyvä tuttavani Spider kuitenkin teki broojoukosta selvää. Vaikka olen käynyt taistelua läpi päässäni moneen kertaan, en vieläkään oikein käsitä mitä siinä oikein tapahtui. Mutta lopussa minä ja Spider olimme voittajia. Muistini voi pätkiä, mutta mukana saattoi olla joku kaapupukuinen hahmo. Hän ilmeisesti oli jokin tarkkailija, sillä hän ei oikein osallistunut taistelujen kulkuun. Ehkä hän kirjasi minun tarinaani Sartarin aikakirjoihin. Siitä muuten tulisi loistava tarina ja vielä loistavampaa luettavaa! Mutta ensin minun täytyy oppia lukemaan...

Sekuntien, minuuttien, tuntien, päivien ja viikkojen ja lopulta kuukausien kuluessa minusta ja Spiderista kehkeytyi voittamaton parivaljakko. Spider oli minun täydellinen vastakohtani. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään kun hän taikavoimillaan lannisti vihollisjoukkoja. Minä sen sijaan kukistin silkalla raivolla ja tunteen palolla lukemattomia eteeni erehtyneitä pahiksia. Vaikka tiimityöskentelymme hioutui ajan mittaan lähes täydelliseksi, en siltikään ikinä oikein oppinut tuntemaan häntä. Oli ikään kuin eteemme tulleet vaikeudet ja viholliset olivat vain pieni hidaste hänen matkallaan kohti jotain suurempaa. Hän ei näyttänyt piittaavan ketä tai mitä olimme milloinkin kurmuttamassa. Välillä oli, kuin hän ei olisi ollut läsnä koko tilanteessa, niin tyynesti hän kaiken otti. Mielenkiintoinen persoona, tuo Spider.

Yhtäkkiä olimme koko Lohikäärmesolan alueella tunnettuja sankareita. Eteemme sateli rikkauksia, valtaa, arvonimiä ja kaikkea taivaan ja maan päältä. Minä vannoutuneena myrskyhärkäläisenä otin vain tarvitsemani elättääkseni itseni ja pystyäkseni tuhoamaan kaaosta paremmin. Spiderin silmiin sen sijaan syttyi aivan uudenlainen valo hänen nähdessään jonkun arvokkaan taikaesineen tai mahdollisuuden ylistää itseään. Hänestä oli hauskaa huvitella kertomalla MEIDÄN tekemistä uroteoista siten, että ne vaikuttivat HÄNEN tekemiltään. Minä en nähnyt siinä mitään hauskaa. Miksi minä en saman tien kertoisi tarinoita siitä, kuinka MINÄ autoin Valontuojia ja autoin Myrskyhärkää voittamaan Paholaisen? Yritin sitä kerran, mutta en päässyt viittäkymmentä sydämenlyöntiä edemmäs, kun minut naurettiin pois lavalta. Sanottakoon vain sen verran, että se mätä tomaatti jonka eräs harvahampainen paimentolainen Yksinäisen liepeiltä minua kohti heitti oli viimeinen asia jonka hän heitti - oikealla kädellään.

Aika kului niinkuin ennenkin. Minä tapoin vihollisia, Spider katsoi vierestä ja aika ajoin avasi ja/tai kiinnitti yhden napin silkkipaidastaan. Mukaamme lyöttäytyi lohikäärmeitä palvova itämaalainen. Hänessä oli paljon lupaavia piirteitä, mutta toisaalta myös paljon puutteita. Miksi hän käytti niin naurettavia vaatteita? Miksi hän näytti niin oudolta? Ja miksi hän väitti etsivänsä lohikäärmettä? Kaikkihan tiesivät, että ne lähtivät näiltä seuduilta aikoja sitten. Mutta toisaalta, ulkomaalaiset ovat juuri niin tyhmiä, että he etsivät lohikäärmeitä Lohikäärmesolasta. Kerran hän väitti löytäneensä lohikäärmeen, mutta minä en ollut oikein vakuuttunut. Jos yksi kiviseinä vuotaa verta, niin onko se heti lohikäärme? Ei minun mielestäni. Mutta hänen avullaan pääsimme uusille seuduille, jossa saatoimme kurmutttaa kaaosta oikein urakalla. Siitä häntä ei ole moittiminen. Hänkin on osoittautunut aika ajoin oikein hyödylliseksi, sillä hän muun muassa osaa syökseä tulta! Jostain ihmeen syystä hän ei harrasta sitä kovin usein. Mutta toisaalta se on kyllä sen verran vaikuttavampaa, kun hän sen pitkän kinuamisen jälkeen suostuu tekemään, että ehkä ymmärrän miksi hän tekee sitä harvoin.

Yhtenä seikkailupäivänä Spider ylitti hämäryyden huipun. Hän otti, meni ja lukitsi itsensä Dracoliskosotilaspatsaan vartioimaan huoneeseen. Ilmeisesti hän meni sinne kylpemään, sillä olin kuulevani läiskytyksen ääniä oven takaa. Ja kylpy oli ilmeisesti hivenen liian kuuma, sillä hän kirkui kuin pistetty sika kiimassa. Odottelimme pitkän tovin, kunnes se alkoi käydä yhä selvemmäksi, ettei hän olisi tulossa ulos kyseisestä kylpylästä. Lohikäärmepapin kanssa emme voineet tehdä muuta kuin katsoa toisiamme ja pudistella päitämme. Spider ilmeisesti oli hukkunut kylpyammeeseensa, sillä ulos hän ei sieltä ollut tulossa. Lohikäärmepappi otti Spiderin kuoleman varsin raskaasti, sillä hän suuttui Spiderille aika pahasti hänen kuoltua.

Aika kului, Yelm kiersi yllämme ja viholliset kaatuivat edessämme. Uusi tuttavani, joka tässä vaiheessa oli ehkä enemmän jo ystävä kuin tuttava, oli oiva toveri jonka kanssa taistella yhä kasvavia vihollisjoukkoja vastaan. Yllätyimme pahanpäiväisesti, kun näimme Spiderin seisomassa vieressämme alkemistin tiskillä Aldachurin suurkaupungissa. Nyt hän siis osaa nousta jo kuolleista? Mielenkiintoinen persoona, tuo Spider.

 Create your own free wiki!HelpPublic, not yet premium Privacy Policy RSS