'Omenakujalta Kajahtaa'-kampanjan tapahtumia:

Ensimmäinen Seikkailu eli Sinne Mutta Ei Takaisin

Kaksi Omenakujan omaa poikaa, kahdeksantoistavuotiaat soturinuorukaiset Humaktilainen Rutger Bastard äpärämiekkansa kanssa ja Orlanthilainen Frosti ainakin yhtä kunnioitettavan piilukirveensä kanssa, lähtivät ensimmäistä kertaa kotikylänsä suojista suorittamaan äärimmäisen tärkeää tehtävää. He matkustivat Pavikseen matkalla olleen kauppakaravaanin mukana Vihervasken tuppukylään ja veivät Gringle Panttilainaajan salaisen viestin Vihervasken kylänvanhimmalle Henere Hannibalille. Matka sujui ilman suurempia kommelluksia läpi rauhallisen Sartarin.

Henere suostutteli mitäänpelkäämättömän kaksikon hakemaan Rahapuuksi kutsutun taikakasvin hedelmän sillä välin, kun muu kylän väki matkaa läheisen Kiviportin kylään juhlistamaan Ernaldan pyhäpäivää. Niinpä seuraavana aamuna pahaa-aavistamaton kaksikko pakkaa tavaransa ja suuntaa kohti Okravuorten Ohutta Huippua.

Matka kohti Okravuorten Ohutta Huippua alkoi varsin leppoisissa merkeissä, mitä nyt Rutger hätyytteli mustakarhua leirinuotiolta palavalla oksalla. Pienoisia ongelmia mitäänpelkäämättömälle kaksikolle aiheutti ankkarosvo Yazorianin väijytys, mutta siitäkin selvittiin maksamaan sopiva määrä tietullia. Myös äärimmäisen vaarallisesta hämähäkkimetsästä selvittiin ilman lähempää kontaktia jättiläishämähäkkien kanssa.

Okravuorten Ohuelle Huipulle kiipeäminen sujui mallikkaasti, ja myös ajoissa havaittu Okravuorten Roc joutui lähtemään paikalta tyhjin kynsin kun kaksikko piiloutui taidokkaasti metsään. Pian sen jälkeen löytyikin lupaava luola, jonka edustalta tosin löytyi pahaenteisiä peikonjälkiä. Onnekkaasti Frosti onnistui hiippailemaan peikon kammion ohitse ja hakemaan Rahapuun lehdet ja hedelmän ilman ongelmia. Myös paluumatka Vihervaskeen sujui ilman suurempia konflikteja, lukuunottamatta Rutgerin putoamiselta pelastanutta Humaktin lähettämää puunjuurta ja jaguaaria, jonka Rutger voitti ainakin henkisesti yönuotiolla käydyssä mittelyssä.

Vihervaskessa kaksikkoa juhlittiin tietenkin suurina sankareina. Juhlahumuun kyllästyttyään kaksikko matkasi läheisen Kiviportin kylän Ernaldan temppeliin opettelemaan heille palkkioksi luvatut loitsut ja kenties punomaan uusia juonia.

Toinen Seikkailu eli Kauhujen Hautaholvi

Kiviportin kylän Ernaldan papitar paitsi opetti Frostille ja Rutgerille loitsuja, kertoi myös läheisen kylän ongelmista epäkuolleiden kanssa. Ponteva Humaktilainen Rutger ei suurempaa houkuttelua tarvinnut, joten jo seuraavana aamuna parivaljakko matkasi kohti Solfintin kylää. Frosti löysi matkalla salaperäisen kultapussin, mutta muuten matka sujui rauhallisesti Solfint-jokea seuraillen. Kylässä heidät otti vastaan paikallinen korsto & sotapäällikkö Hurme, joka kertoi kylää piinaavasta kirouksesta, johon on syypäänä ulkomailla kiellettyä taikuutta opetellut Eeston aatelissuku, pahimpana kaikista suvun mahtimies Iki-Eesto. Viimeisimmän Eeston suvun jäsenen, Andi Eeston kuolemasta on kulunut sata vuotta ja aivan ennustusten mukaan Eeston suku on palannut vainoamaan heitä vainonneen Solfintin kylän asukkaita. Paikallinen haudankaivaja oli tapettu iltahämärässä hautuumaalla pari viikkoa sitten ja koko kylä on paniikissa. Mutta eipä hätää, sillä urhea Rutger ja myös kaiketikin kohtuullisen urhea Frosti olivat valmiina tutkimaan Eestojen pahamainesen hautaholvin.

Joen usvien keskeltä löytyikin hautausmaa ja sen laidalta Eestojen hautaholvi. Ensimmäisessä kammiossa Rutger silpoo liian rohkean jättiläisrotan taitavasti yhdellä iskulla. Perimmäisestä kammiosta löytyykin itse Andi Eesto, joka oli muuttunut zombieta muistuttavaksi kammotukseksi. Seurasi lyhyt mutta verinen taistelu, kun Andi survaisi pistomiekkansa Rutgerin pohkeen läpi. Onneksi Frosti sai kovan yrittämisen jälkeen survottua kammion oven kiinni vieläpä siten, että Andi jäi toiselle puolelle. Ankaran loitsuparantamisen jälkeen Rutgerin jalka saatiin kuntoon, ja mitäänpelkäämätön kaksikko juoksi tukka putkella karkuun Kauhujen Hautaholvista.

Kaksikko meni lepäilemään takaisin kylään, mutta illan hämärtyessä Hurme ja lynkkausmieliset kyläläiset vaativat heitä tekemään Andista selvää ennen yön tuloa, muuten Andi kostaisi kylälle heidän hyökkäyksensä. Rutger suostui lopulta, mutta ovelasti kaksikko menikin lepäilemään lähimetsään loppuyöksi.

Iltapäivällä kaksikko tunsi itsensä jälleen tarpeeksi urheiksi yrittämään uudelleen hautaholviin hyökkäystä. Hautausmaalla tavattu uusi hidasälyinen haudankaivaja opasti heidät hautaholville, jonne he toki osasivat muutenkin. Andi odotteli edelleen kärsivällisesti perimmäisessä kammiossa. Nyt Frosti rohkaisi mielensä ja päätti mennä lyömään hirviötä piilukirveellään. Myös Rutger rohkaisi mielensä ja ryntäsi taistelun melskeeseen. Taistelu oli eeppinen ja tasaväkinen kunnes Frostin alkuryntäys suisti Andin kumoon. Kaksikko ei jättänyt tilaisuutta käyttämättä, vaan hakkasi hirviön raaja raajalta palasiksi.

Voitokkaan taistelun jälkeen taistelupari ryöväsi Andilta & Andin arkusta kaiken kultaisen ja muutenki arvokkaan näköisen tavaran, mutta jätti muut sinetöidyt arkut rauhan. Rutgeria huoletti Iki-Eeston arkku, jonka sinetti oli rikottu, mutta hän päätti jättää arkun tutkimisen ensi kertaan. Kylässä heitä juhlittiin, kuten tapaan kuuluu, juhlittuina sankareina ja he saivat palkinnoksi maukkaan kala-aterian lisäksi taikuutta paikalliselta Orlanthin papilta. Kaiken juhlahumun keskellä Rugterin mieltä piinaa kuitenkin Iki-Eeston arkun rikottu sinetti...

Kolmas Seikkailu eli Kauhujen Kartano

Perinteisen viikon verran loitsuja opeteltuaan kaksikkomme palasi Kauhujen Hautaholviin mukanaan seniili Orlanthin Pappi Henre. Hautaholvin Kauhut eivät vielä loppuneet, sillä Iki-Eeston arkku paljastui avatessa tyhjäksi, eli tämän synkän, ulkomaalaisten kanssa veljeilleen suvun perustaja ja esi-isä oli karkuteilla! Urhea kaksikko päätti pienen papin painostuksen jälkeen lähteä tutkimaan Eestojen Sukukartanoa, johon he onnekkaasti saivat kartan paikalliselta Lhankor Mhyn ansioituneelta, vielä pappiakin seniilimmältä papparaiselta.

Kartanolta mitäänkavahtamaton parivaljakkomme tapasi toisen kaksikon, joista isompi suhtautui originellikaksikkoomme hyväntahtoisen typerästi, mutta pienempi ilmeisesti haistoi palaneen käryä kun Rutger kertoi ettei Mestari ollut lähettänyt heitä. Tämä mestari osoittautui äärimmäisen yllättäen lyhyen mutta ei-antoisan keskustelun jälkeen itsekseen Iki-Eestoksi! Niinpä miekkoset linnoittautuivat kartanoon ja salpasivatpa vielä ovenkin. Tässä vaiheessa kuitenkin Rutger pääsi vauhtiin! Tämä kaikkien aikojen äpärä ystävystyi ensin miekkosten ulkosalle jätetyn aasin kanssa ja sai tämän avulla kaadettua ulko-oven toisen puolen. Tämän jälkeen yhdellä äpärämiekan vilauksella oli oven takana kytänneen pienen miekkosen käsi irtipoikki. Tässä vaiheessa Rutgerin karma ilmeisesti iski takaisin ja isompi miekkosista murskasi Rugerin jalan raivoisalla nuijaniskulla. Onneksi kuitenkin muuten hieman taka-alalla väijynyt Frosti kunnostautui tässä vaiheessa ja silpoi nuijamiehen aina yhtä luotettavalla piilukirveellään. Pikaisten parantamisrituaalien jälkeen kaksikko päätti palata Solfintin kylään levähtämään ennen Kauhujen Kartanon tarkempaa tutkimista. Mukaan he ottivat aasin ja kärryt, joiden molempien kanssa Rutger oli ystävystynyt.

Seuraavana päivänä mistäänhämmentymätön kaksikkomme uskaltautui Kauhujen Kartanon sisuksiin, josta löytyikin heti alkajaisiksi vastatehty ruumisarkku ja tynnyrillinen kohtuullisen tuoretta verta. Tässä vaiheessa alkoi kaikkien epäkuolleiden turmalla Rutgerilla raksuttamaan ja hän oivalsi että Iki-Eesto voi olla vampyyri! Niinpä kaksikko rikkoi arkun (jälleen kerran syistä jotka vain Rutger tietää aasin avulla) ja oli kaatamassa veren tynnyristä jostain syystä kaivamaansa kuoppaan kun paikalle sattui hirvibroo, jonka kaulassa näytti olevan pahaenteiset vampyyrinpureman jäljet jotka eivät jäänee mitäänkavahtamattomalta kaksikoltamme huomaamatta. Rutger jututti sartaria mölissyt hirvibroota sen aikaa, että sai selville tämänkin olevan Iki-Eeston lähettämä, kunnes pääsi iskuetäisyydelle. Broo survottiinkin nopeasti kuolleeksi kahden hurjistuneen barbaarin toimesta.

Taistelun jälkeen kaksikko tutki Kauhujen Kartanon lukuunottamatta yhtä lukittua, äärimmäisen salaperäistä huonetta! Tässä vaiheessa Rutger laski yhteen 1 ja n+1 ja päätyi lopputulemaan että ikiaikainen vampyyri voi olla heille vielä tällä kertaa liian kova vastus. Niinpä he palasivat Solfintin kylään ja valmistautuivat matkaan kohti Jonstownia, josta pitäisi löytyä Kuoleman Lordi tai pari auttamaan heitä taistelussa vampyyriä vastaan!

Neljäs Seikkailu eli Hämärästä Aamunkoittoon

Nohevat seikkailijanalut Rutger ja Frosti lähtivät kohti Jonstownia. Matka sujui leppoisasti seuraillen Solfintin joen haaraa. Alkumatkasta he tapasivat metsästäjän joka varoitti seudulla liikkuvasta leijonasta. Eipä mitään, sillä hämärän jo laskeutuessa löytyikin toisen metsästäjän ruumis, jonka ilmeisesti kahdella jalalla liikkunut leijona oli juossut kiinni ja repinyt kappaleiksi. Lisäksi Frostin jäiset korvat tavoittivat lähenevää leijonan karjuntaa. Niinpä Rutger ja Frosti kiipesivät läheiseen puuhun ja köyttivät itsensä sinne, sillä armottoman järkeilyn perusteella leijonat eivät osaa kiivetä puihin.

Mitäänkavahtamaton kaksikkomme saikin pian vierakseen raivoavan leijonamiehen! Raivopää ei kuitenkaan huomannut puussa piileskellyttä kaksikkoa, vaan keskittyi syömään metsästäjän jämiä. Tässä vaiheessa Rutger päätteli että leijonamies saattaa sittenkin omata kiipeilyn jalon taidon ja kaksikkomme purki köytensä taidokkaasti ja huomaamatta. Taidokas ja huomaamaton oli myös ensimmäinen yhteislaukaus lyhytjousilla, sillä leijonamies tuskin huomasi sitä. Seuraava sattui jo pahemmin sitä jalkaan, josta se suuttui entistä pahemmin jos mahdollista, paransi haavan ja kiipesi puuhun. Rutger alkoi miekkailemaan edelleen raivoavan otuksen kanssa aina luotettavalla äpärämiekallaan, kun Frosti keskittyi soihdulla valon näyttämiseen ja naavan pyyhkimiseen silmistään. Lyhyen mutta raivoisan taistelun jälkeen taidokas äpärämiekan sivallus pudotti leijonamiehen kuolleena maahan.

Yön kauhut eivät kuitenkaan loppuneet tähän, vaan leijonamiehen ruumista erkani kauhistuttava Räyhähenki! Frosti päätteli tilaisuutensa tulleen todistaa taikavoimansa ja kiipesi alas kohtaamaan tämän henkiolennan hyökkäksen. Sillä välin kun Räyhähenki nopeasti ja varmasti tuhosi Frostin taikavoimia Rutger loottasi leijonamiehen ja köytti Frostin lukuisilla köysillään. Niinpä kun Räyhähenki valtasi Frostin barbaarisen mielen, oli hän jo siististi paketissa. Rutger vietti loppuyön notskia poltellen ja Frostin räyhäämistä kuunnellen.

Aamu valkeni lopulta Rutgerillekin, joka raahasi Frostin lopulta suuremmitta kommelluksitta Jonstowniin, jossa vain hieman rahanahne henkienmanaaja manasi Räyhähengen pois Frostista. Hän vaikutti olevan kohtuullisen ennallaan tapahtuman jälkeen. Niinpä kaksikkomme pääsikin mielipuuhaansa, eli lootin myyntiin ja uusien seikkailujen suunnittelemiseen.

 Create your own free wiki!HelpPublic, not yet premium Privacy Policy RSS