Vuosi 1597 alkaa

Argon ja Spider, nuo maanmainiot kaverukset

Spider ja Argon the Assistentti aloittavat seikkailut Alda Churissa ja sen ympäristössä. Hyvin varustetun seikkailijajoukkueen ainoa lähitaisteluväline oli Spiderin lyhytmiekka ja heittoasearsenaali muodostui enintään kahdesta heittoveitsestä. Argon luotti sen sijaan puhtaasti aseettoman taistelun taitoihinsa sekä pelottaviin muodonmuutosloitsuihin, joilla muutti itsensä niin korpiksi kuin leijonaksi jos vain magneettikentät olivat suotuisissa asemissa. Suurimpiin kaksikon mainetekoihin kuuluu Argonin muuttuminen ihmisenkokoiseksi korpiksi ja täräyttämällä kyntensä rosvoparan selkään pahoin seurauksin. Myös Argonin legendaarinen ilmataistelu harpyijan kanssa, korppina tietysti, oli jännittävyydessä vertaansa vailla. Spiderin alku-uran kohokohta oli antautuminen rehelliseen taisteluun melkein täysikasvuisen rotan kanssa eräässä varastossa Alda Churissa. Vaikka rotta haavoitti (!) Spideriä lähes vakavasti niin siitä huolimatta Spider voitti tämänkin eeppisen taistelun!

Vuosi 1598 alkaa

Soze ratsastaa paikalle

Oletettavasti sankarikaksikon keskinäiset seikkailut jatkuivat alle vuoden. Mutta joukkueen lähitaisteluvalmius sai aivan uuden luonteen, kun eräänä kauniina (arvo vuodenaika) päivänä mukaan lyöttäytyi armoton lähitaistelija ja tuleva kaaoksen turma ellei peräti surma, eli Kaiser Soze . Ensimmäisessä yhteisessä seikkailussaan kolmikko otti yhteen broojoukkion kanssa. Argon vakuutti kaikki viettämällä koko taistelun lähistöllä olevan pensaassa yrittäen kovasti muuttua leijonaksi mutta tuloksena oli vain hillitöntä karjuntaa hyvin usean meleevuoron ajan.

Jossain välissä Argon jättäytyi pois urheasta joukkiosta ja keskittyi (luultavasti) velhonopintoihinsa sekä taistelemaan hengestään juonittelevaa simpanssia vastaan.

Spider ja Soze jatkoivat kahdestaan eeppisiä ja päämäärättömiä harhailujaan Sartarin luvatussa maassa. Milloin kaksikon vihan kohteena olivat rosvot, milloin broot ja milloin katalat ogret, niin aina vastustajat saivat tuta Sozeen kirveen terää ja Spiderin harmittomia mutta ärsyttäviä säilänpistoja. Ainakin niinä kertoina kuin Sozeen pää pysyi hartioilla eikä ogre tempaissut sitä pois heti rituaalisen alkutervehdyksen jälkeen.

Tsui Sohlo astuu ratkaisijan rooliin

Täpäristä pelastumisistaan huolestuneina Spider ja Soze ottavat huojentuneina vastaan joukkioonsa tuiman Etelä-Sartarilaisen sotilaan, Tsui Sohlon. Jämäkän taisteluasenteen ansiosta Tsui tarjoaa kaksikolle erinomaista apua toimiessaan ihmiskilpenä joukkion aloittaessa verisen sodan Yksinäistä piinaavaa brooheimoa vastaan. Vaikka brooheimolla oli lukuisia maagisia taikakaluja joista ei suinkaa vähäisimpänä peloittava kon-koni, niin lopulta, kymmenien veristen ja vähemmän veristen (harvemmin) yhteenottojen jälkeen koko brooheimo oli hävitetty maailmankartalta.

Upeaa voittoa himmensi vahvasti ikävä tapahtumaketju, joka seurasi kun joukkueemme meni vielä kerran tutkimaan brooheimon tukikohtana toiminutta luolastoa. Siellä majailleet kaksi skorppionimiestä osoittautuivat jopa lähes kaikenkokeneille sankareillemme liian pahaksi vastukseksi ja surmasivat kaikkien sankarin ja idolin, Tsui Sohlon. Soze ja Spider onnistuivat kuin ihmeen kaupalla, tosin varsin helposti, pakenemaan paikalta ja jättämään Sohlo-paran kaaoshirviöiden kitaan.

Jon muuttaa käsityksen maailmankaikkeudesta ja suunnasta plus yksi

Kaksikkomme eivät ehtineet liikaa surra luotettavan ja aina kätevän ihmiskilven Sohlon tapaturmaista kuolemaa, kun heidän seuraansa lyöttäytyi mystinen kaapumies kaukaisilta itämailta. Hän oli itse Jon Keiko , myyttinen lohikäärmepappi etsimässä kauan kadonnutta lohikäärmetemppeliä kauan kadonneesta laaksosta Okravuorten syövereistä. Tämä sopi erinomaisesti Spiderille, joka oli jo aiemmin kiinnostunut lohikäärmeen palvonnan hänelle mahdollisesti suomista voimista. Lisäksi tämä tarjosi Sozeelle erinomaisen tekosyyn matkustella laaksossa joka tarinoiden mukaan kuhisi skorppionimiehiä, noita myrskyhärän lemmikkitapettavia kaaosörmyjä.

Vuosi 1599 alkaa

Hei, me vallataan!

Lohikäärmetemppelin löytäminen ja valtaus vaativat lukuisia retkiä Okravuorten Laaksoon, käsittämättömiä määriä tapettuja skorppionimiehiä, aarnikotkia, grampuksia, vampyyrikaaosoliota palvoneita simpansseja sekä yhden ärsytetyn Usvajahisen. Puhumattakoon lukemattomista litroista vuodatettua verta, josta eräs jalaton skorppionimies tuotti lähes valtaosan, samalla kun piti puoliaan ja nöyryytti yhdellä kädellä, silmät kiinni ja häntä keskiruumiiseen sidottuna koko sankarijoukkiota.

Lohikäärmetemppeli on vallattu, mitä ihmettä nyt?

Lohikäärmetemppelin valtaus mullisti ehkäpä Jonin henkisen elämän ja tarjosi hänelle voimia muuntautua leikkilohikäärmeeksi, mutta muuten joukkiomme elämänmeno jatkui pitkälti samanlaisena. Jo vähintään puolilegendaariseen maineeseen ainakin Yksinäisen seudulla kohonnut sankarijoukkueemme nuohoaa väliä Alda Chur - Yksinäinen - Lohikäärmetemppeli lähes liikuttavalla yksituumaisuudella. Alda Churista Jon (yrittää) haalia lisää palvojia Lohikäärmeelle, Spider kasvattaa taikaesinevarastoaan ja Soze jauhaa paskaa Sheriffin kanssa, jos sitäkään. Matkan varrelle sattuvat skorppionimiehet, broot ja ogret uhrataan Myrskyhärälle ja tapetaan, usein nimenomaan tässä järjestyksessä.

Laaksossa oleva skorppionimiesten klaani ja erityisesti sitä johtavan skorppionikuningattaren päiviltä päästäminen on noussut yliurhean joukkiomme tärkeimmäksi tavoitteeksi. Jonille se on (Lohikäärmeen) elämän ja kuoleman kysymys, Soze hakee lähinnä meriittejä MyrskyKaaniksi, mutta myös Spider on osoittanut yllättävää kiinnostusta tavoitteen saavuttamiseksi. Tähän asti skorppionimiesklaani on saanut olla suhteellisen rauhassa, sillä osittaisia lohikäärme voimia anastaneet skorpparit ovat osoittautuneet pahoiksi vastustajiksi joka Kaaoksen Turmalle tai jopa Surmalle Kaiserille. Myös Jonin huvennut ja Spiderin kohonnut itseluottamus ovat vaikeuttaneet taisteluja.

Viimeisin lisäys ennestäänkin kummalliseen joukkioomme on hämmentävä Sammakkomies Jürgen Nordsson suoraan Itä-Sartarin vaarallisilta rajaseuduilta. Hirvittävän kirouksen uhriksi joutuneelle Jürgenille on uskoteltu, että skorppionikunigattareen kiinnitetty jalokivi voisi tämän kirouksen poistaa. Tästä motivoituneena Jürgen on aina toimeen ryhtyessään tarjonnut vastustajilleen suurvasarasta kovaa ja korkealta, sillä epäilyttävästä ulkomuodostaan huolimatta hän on osoittaunut kelpo taistelijaksi ainakin Spideriin verrattuna.

Tarina jatkuu sivulla Lähimuinaishistoria.

 Create your own free wiki!Support CommunityPublic, not yet premium Privacy Policy RSS