Vuosi 1600 jatkuu

30. Tulikausi

Soze ja Jon suuntaavaat kohti Peikkomaan vaaroja oppaanaan Morazach, kelpo yöpeikko. Ylitettyään Jättiläisten Polun ja väistettyään täpärästi Kukkien Laakson iloinen kolmikko saapuu legendaariselle Vinkkupuodille. Jon ja Soze olivat käyttäneet pienen omaisuuden varmistamaan näyttävän sisääntulon tähän mystiseen paikkaan ja siinä erityisesti Jon onnistuu mainiosti tuhoamalla historiallisesti arvokkaan ruokalaarin varomattomalla kyljyksen heittämisellään. Onneksi paikalla ollut Morazach rauhoittaa syystäkin hikeentyneen baarimikko Kauhojan ja Soze ja etenkin Jon pääsevät suorittamaan tervetulorituaaliaan Peikkomaille eli ankaraa ryyppäämistä.

Ennenkuin Jon suorittaa varsinaisen ryyppäysrituaalin Soze päättää kannustaa häntä ja juo näytiksi yhden poksin. Se ei kuitenkaan onnistu yhtä hyvin kuin Morazachilta joka on selkeästi kantapaikassaan. Reilun puolen tuopillisen jälkeen Soze makaa kanveesissa lattialla ja herää sieltä korkeintaan tunnin väliajoin siemaisemaan lisää poksia jonka jälkeen on taas hyvä levähtää lattialla jokunen hetki. Sozeen esimerkistä rohkaistuneena Jon aloittaa juomisrituaalin ja innokkaan vedonlyönnin kahden peikkoasiakkaan kanssa juomien vaikutuksista. Urheasti Jon juo nesteitä haposta lähtien ja lopulta saa alas kolmannenkin juoman, jonka sivuvaikutuksen toinen peikoista arvasi hämmästyttävän hyvin. Noh kaljupäinen pappi on viisaannäköinen pappi.

31. Tulikausi

Morazach johdattaa rituaalista upeasti selvinneet seikkailijat Ravunkuoreen. Siellä Sir Saksi suorittaa heillä uusia, vielä tärkeämpiä rituaaleja ennenkuin joukkio pääsee ruuan, juoman ja kauppaneuvottelujen pariin. Sir Saksi haluaa, että Soze käyt surmaamassa liikaa hyödyllisiä peikkolaisia surmanneen nenäharppojan, ennenkuin suostuu vaihtamaan taika-aseita hänen kanssaan. Sozeahan ei tarvi kahdesti suostutella, joten seuraava matkakohde on epäilemättä peloittavan NenäHarppojan Luola!

32. Tulikausi

Morazach päättää hieman yllättäen lähteä jänismetsälle, toisaalta siitähän hän on puhunut koko ajan. Niinpä rohkea valiopeikkolainen taluttaa Sozeen ja Jonin Nenäharppojan luolalle. Ankaran loitsuamisen jälkeen Soze harppoo luolaan, jonka perimmäisestä kammiosta kuuluu pahaenteistä kuorsausta. Soze herättää nukkuvan Luolapeikoksi osoittautuvan Nenäharppojan tarkkaan suunnatulla soihdunheitollaan & yleisellä metelöinnillään. Soze ryntää ulos luolasta Luolan Peikko lähes kannoillaan. Jonin lähes mestarillinen varsijousenlaukaus tiputtaa peikon kuitenkin alkumetreillä. Jon ja Sozee ryntäävät kilpaa viipaloimaan kurjan peikon ja Soze polttaa ruumiin roviolla Myrskyhärän kunniaksi, olihan peikko kurja kaaoksen kätyri!

Jon ja Soze palaavat voitokkaina Ravunkuoreen jossa Sir Saksi palkitsee heidät avokätisesti vaihtamalla Hännänkatkojan HaltianSurmaan. Lisäksi Jon hieroo menestyksellä kauppoja ja luopuu mittaamattoman arvokkaasta rengashaarniskaasta ja vielä mittaamattomammasta TaikaMiekasta, saaden Sir Sakselta LoitsuHenkiLumousMatriisin ja heikkomahtisen mutta muuten varmasti hyvin pätevän VastaTaikuusLoitsuHengen.

Kauppoja hieroettaessa Sir Saksen luokse ilmaantuun yöpeikkovelho Thuul, Cragspiderin luotto-oppilas ja vakooja, joka haluaa lähteä Jonin ja Sozen seuraksi vakoilemaan Laakson Saaren Tornin Lichiä. Jon ja Soze toivottavat uuden ulkomaalaisvahvistuksensa tervetulleiksi, kuinkas muutenkaan!

33. Tulikausi

Seikkailijoiden tehdessä lähtöä Sir Saksen hellästä huomasta saavat he viimehetken vinkin helposta lootista, joka odottaa noutamista joenvarressa olevassa luolassa. Siellä yöpyy yöhaltiakauppiaita, jotka ovat kuljettamassa kaikenmoisia sienituotteita myytäväksi. Niinpä ei aikaakaan, kun Soze, Jon ja Thuul ovat jo virittämässä köyttä joen rantatörmälle ja Soze kiipeämässä ensimmäisenä alas luolalle. Karaistuneenkin soturin ote lipeää kuitenkin joskus ja niinpä Soze tippuu jokeen. Jon syöksyy tikkana pelastamaan toverinsa hyisen lämpimästä vedestä. Jon kiskookin kömpelön Sartarin Toivon luolan suulle, jossa pari yöhaltiaa oli jo heitä odottamassa. Haltioiden loitsut kilpistyvät kuitenkin sankareiden uskomattomaan tahdonvoimaan tai uskottavammin vastataikuusloitsuihin. Niinpä Jon ja Soze ja lopulta myös paikalle hitaasti kiirahtanut Thuul pääsevät siihen minkä Jon ja Soze osaavat parhaiten ja yöhaltiat huonoiten, eli lähitaistelun jaloon kilpaan. Siinä ensimmäisenä tappiolle jää miniatyyrikokoinen haltianverso, joka kaatuili Hullun Tuulen haavoihin ja ennenkaikkea omaan pienuuteensa. Myöskään hieman isompikokoinen vers(i)o ei pärjännyt juuri paremmin Jonin paloitellessa sitä naginatallaan. Niinpä seikkailijat etenevät luolan syvyyksiin, jossa tien tukkeena on valtaava taistelusieni! Seuraa lähes uskomattoman eeppisiin mittoihin yltänyt jousi- ja linkotaistelu, jossa haltiat jäävät täpärästi tappiolle lähinnä kokoalivoimansa ja Thuulin manaaman täydellisesti kohdistetun Halvaannuttamis-velhousloitsutaian ansiosta. Jon päättää tehdä jotain räväkkää hänkin, muuttuu osittain lohikäärmeeksi ja hönkäisee taistelusienen palamaan. Savun hälvettyä seikkailijat palaavat keräämään lootin, joka osoittautuu sangen monipuoliseksi lingonkivilajitelmaksi, kokoelmaksi erityyppisiä miniatyyrikokoisia haarniskoita ja kirstuksi, johon ei löydy avainta. Thuul ottaa yöhaltiat mukaan matkaevääksi Rautapiikkiin.

34. Tulikausi

Seikkailijat matkaavat Rautapiikin voittamattomasta rajalinnakkeesta Alda Churin helposti valloitettavaan pikkukaupunkiin.

35. Tulikausi

Seikkailijat asioivat alkemistin puodissa ja muiden epäluotettavien kauppiaiden kanssa. Jon kuulee huhuja vanhasta ystävästään Silvar MiekkaMiehestä. Thuul esittelee karttaansa Thuulten laaksosta. Jon onnistuu värväämään uuden luotettavan jäsenen lohikäärmekulttiinsa, joka on ei enempää eikä vähempää kuin Tutkimusmatkailija/Kartanpiirtäjä Fulbar, Issarieksen ansioitunut noviisi!

37. Tulikausi

Seiikailijat, Lausas ja Fulbar matkustavat Yksinäiseen hieromaan kauppoja aina yhtä epäluotettavan Shamaanin kanssa.

41. Tulikausi

Tulikausi täyttyy yli puolenvälin, kun Laaksoon taas matkustaneet Jon, Soze, Thuul, Lausas ja Fulbar kiertävät Epäkuolleitten Järven eteläpuolelta ja kyttäävät Epäkuolleitten Saarta itärannan tähystyspaikalta. Ilmeisesti joku muukin harrastaa tähystelemistä, koska saarelta lentää pahamaineinen zombigriffoni tähystämään seikkailijoita lähempää. Raivoisa heittoaseilu heikentää zombieta, Thuulin halvaannuttamisrituaalin vaikutus jää epäselväksi, kun Jon viipaloi naginataniskuetäisyydelle erehtyneen griffonin kahteen osaan. Jostain syystä Thuul haluaa griffoninraadon mukaan raahattavaksi.

42. Tulikausi

Seikkailijat viettävät yön grampuksien valtaamassa rauniokylässä. Jon surmaa viimeisen kylään jääneen pentugrampuksen, joka selviytyi edellisestä hävityksestä kuin ihmeen kaupalla. Thuul tekee sen sijaan jotain ennennäkemätöntä ja animoi griffonin zombieratsukseen, tosin ilman siipiä.

43. Tulikausi

Seikkailijat saapuvat lohikäärmetemppeliin. Thuul ratsastelee paikalle ylpeänä lentokyvyttömän griffonzombien omistajana!

44. Tulikausi

Jon kalkuloi ehkäpä hieman vapaasti kalenteria tulkiten että juuri tänään on Tulikauden otollisin pyhäpäivä pitää seremoniat OkraLohiKäärmeen kunniaksi. Seremonia onnistuu loistavasti, mutta silti Jonin itseluottamus ei ota kohotakseen. Andor, Lausas ja maallikkojäsen Fulbar osallistuvat myös seremoniaan, ainoastaan Andor osoittaa täydellistä omistautumista Jonin asialle. Soze viettää päivän jänistä onnistuneesti metsästäen. Thuul animoi zombigriffinistään entistä hienompaa läheisessä Skorppareitten KukkulaVuoriLinnoituksessa.

Illalla kolme zombieskorppionimiestä tulee kohteliaasti vierailulle Lohikäärmetemppeliin. Jon päästää ne sisälle kuten kunnon isännän kuuluukin, mutta yllättyy vieraidensa olemuksesta ja pakenee eteiskäytävän oven taakse. Temppeliin palanneet Soze ja Thuul ehtivät parahiksi todistamaan, kun Jon ankaran meditoinnin jälkeen syöksyy eteiseen odottamaan jääneiden skorppareiden kimppuun ja huitaisee pahaa-aavistamattoman zombiskorpparivieraan käden rikki naginatallaan. Skorpparit kimmastuvat moisesta kohtelusta, mutta kun Soze liittyy taisteluun Hännänkatkojan kera ja Thuul uljaasti zombigriffonilla ratsastaen, niin skorpparit lyödään maahan nopeasti. Skorpparit poltetaan perinteisesti roviolla. Thuul lukee niiden johtajalla olleen kääröviestin itseltään Rubert III Viisaalta, joka toivoo että häneltä varastettu aarnikotkan ruumis palautetaan, mikä olisi tietysti vain oikeus ja kohtuus.

45. Tulikausi

Jonin mystinen yhteys Lohikäärmeeseen paljastaa, että tällä hetkellä skorppioniklaanin voima on vähäinen. Lisäksi Andor tulkitsee vanhoista temppelin historiankirjoista, että skorppareitten kuoriutumisaika on kymmenen vuoden välein, ja kuinka ollakaan se sattuu juuri tälle syksylle. Niinpä seikkailijat jättävät Rubert III Viisaan varoituksen omaan arvoonsa, ja lähtevät matkalle kohti skorppioniklaanin tukikohtaa. Matkareitti kulkee Ukkoskukkulan ja Skorppioneitten kukkulalinnoituksen kautta Laakson eteläosaan.

47. Tulikausi

Seikkailijat, eli tässtä tapauksessa Myskykaani Soze, Lohikäärmepappi Keiko, Zombimestari Thuul ja Vuohipaimen Lausas Viisas, etsivät Thuulin kartassa ollutta kasvillisuuden riimua. Niiltä main löytyykin upottava hetteikkö, jonne seikkailijat eivät uskaltaudu. Niinpä he suuntaavat kohti skorppioniklaania ja -kuningatarta. Lähistöltä bongataan yksin metsästävä villi skorppari, joka yllätetään ja rei'itetään taika-ammuksilla. Klaanin tukikohtaluola löytyy sieltä mistä pitääkin ja seikkailijat jäävät neuvottelemaan parhaasta taktiikasta voittaa kaaosarmeijayhdyskuntaosasto mahdollisimman vähin tappioin.

Seikkailijat lataavat itsensä täyteen taikuutta ja aloittavat taistelun metsänrajasta ampumalla tulisen nuolen pahaa-aavistamattomaan uhrauspöytään, joka seisoo luolan edustalla. Asiaa tutkimaan tuleva skorppionikaksikko rei'itetään taika-ammuksilla. Tätä asiaa tutkimaan tuleva pahasti kaaosmutatoitunut broosankari rei'itetään tarkkaan tähdätyllä vasamalla. Tätä asiaa tutkimaan tullutta skorppionimies-joukkiota rei'itetään tällä kertaa taika-ammuksilla. Tästä skorpparit eivät juuri perusta, vaan suorittavat taktisen vetäytymisen takaisin luolaan, kun pari villiä skorpparia kaatuu tantereeseen ja Thuulin zombigriffoni yrittää kiljua peloittavasti.

Seikkailijat ryntäävät varovasti edeten skorppareitten perään luolastoon Thuulin griffonin toimiessa miinanraivaajana. Ensimmäisessä kammiossa heitä vastaan ryntää skorppioniklaani Bagogin kuorin varustettuina ja itsensä Kuningattaren kannustamana. Tämä on liikaa jopa kaikennähneille ja -voittaneille sankareille, ja he suorittavat taktisen perääntymisen takaisin metsänrajaan. Thuul joutuu jättämään kelpo griffininsä luolaan vetäytymisen tiimellyksessä. Skorppionit välttelevät syystä tai toisesta aukeata maastoa ja jäävät luolaan kyräilemään ja punomaan katalia juonia.

Soze, Jon, Thuul ja Lausas väijyvät metsänrajassa iltahämärään asti sillä aikaa kun skorppionimiehet suorittavat outoja rituaaleja luolakompleksin uumenissa. Thuul hiippailee yön pimeydessä ja raahaa broosankarin raadon luolan ulkopuolelta metsänrajaan saaden matkalla vain yhden osuman skorppioneiden myrkkyhaavasta. Thuul hieman yllättäen animoi broosta zombien ja johtaa uutta hyökkäystä luolalle tiukasti 80 metrin päässä käskyläisestään. Aseistautuneena Jonin naginatalla broo kohtaa kaksi villiä skorpparia meleetaistelussa ja viipaloi niistä toisen. Lausaksen tarkka lingonammus murskaa toisen skorpparin käden, joten kyseinen luontokappale jouksee karkuun luolan syvyyksiin. Täten sankarinelikkomme, toisin sanoen ihmeneloset, onnistuu valtaamaan skorppioniluolaston ensimmäisen kammion. Soze purkaa turhaumiaan ja polttaa skorppareiden uhripöydän roviolla, kun ei jostain syystä halua polttaa broozombia roviolla, ainakaan vielä. Thuul käyttää mystisiä kykyjään ja kurkistelee kulman taakse kuin eräskin salapoliisi ja huomaa että tunneli sen kun jatkuu ja heitä väijymässä on taas vaihteeksi lisää villejä skorppionimiehiä.

Eipä siis aikaakaan, kun seikkailijat etenevät päättäväisesti kohti kolmen villin skorppioninmiehen järjestämää väijytystä, Thuulin epäkuolleen ja suorastaan käsittämömän nopeasti rapistuvan zombibroon johtaessa tietä. Lausaksen peloittavista myrkky- ja happoammuksista kärsineet skorpparit häviävät nopeasti seuranneet tulitaistelun, yksi näistä kaaoksen voimien uljaista tykinruokasotilaista kaatuu kuolettavan rintaosuman jälkeen. Kaksi muuta onnistuu vetäytymään suuren kammion kätköihin piiloon. Thuul astuu urheasti zombinsa perässä Suureen Nukkuma-Kammioon, kun skorppionit laukaisevat väijytyksenä (taas). Kammioon vyöryy niin pieniä skorppioneja, nurkkaan vetäytyneet villit skorpparit, kuin myös ennen kaikkea jälleen kerran Bagogin Kuorilla varustautuneet neljä EliittiKlaaniSkorppariTaistelijaa. Kun taka-alalta paikalle hiippailee vielä itse SkorppioniKuningatar hovitaikuriensa kera, päättäävät urheat seikkailijat taas vaihteeksi turvautua suunnitelmaan Hillitön Pakoonjuoksu. Suurin osan vihulaisista keskittyvät hakkamaan Thuulin jo hylkäämää broozombieta vain yksi klaanisotureista ryntää seikkailijoiden perään. Seuraa lyhyt käsikähmä, kun IhmeNelikko testaa lähitaistelutaitojaan tätä klaaniskorppareiden eliittitaistelujoukkojen pahnanpohjimmaista noviisia vastaan. Jon osoittautuu heppoiseksi vastustajaksi ja tulee survotuksi maahan, mutta äärimmäisen tehokas vastamyrkky ja Lausaksen napakka parannushengen käyttö pelastavat päivän. Thuulin mystisistä toimista ja sauvaharjoitusliikkeistä ei kukaan ymmärtänyt mitään, eivätkä ne myöskään vaikuttaneet ainakaan näkyvään todellisuuteen millään tavalla. Soze sen sijaan tarjoaa skorpparille kelpo vastuksen, kunnes skorpparien lisäjoukot saapuvat paikalle. Niinpä seuraa jälleen kerran Hillitön Pako, tällä kertaa ulos luolasta metsänrajaan asti. Skorppareille on tämän sodan aikanan kehittynyt akuutti avoimen paikan kammo, eivätkä nämä upeat ja voittamattomat kaaoksen kätyrit uskaltaudu edelleenkään avoimeen maastoon, vaan jäävät luolaan kyräilemään ja punomaan katalia juonia.

Jon päättelee että vaikka skorpparien Bagogin Kuoret voivat olla vähenemään päin, pystyy SkorppioniKunigatar kuitenkin rukoilemaan loitsunsa takaisin temppelissään. Lisäksi Jon kehittää kumppaniensa kanssa kieron suunnitelman rakentaa rovio skorpparien hirvenruhoista koostuneeseen ruokajemmaan. Joten seikkailijat hipsivät takaisin luolaan yön pimeydessä ja Jon rakentaa kaikkien aikojen rovion risuista, männynkävyistä, hirvenruhoista ja kahdeksasta(!) öljypullosta. Jon tuikkaa rakennelman tuleen, joka alkaakin palaa räjähdysmäisesti ja ylettömästi savuttaen. Seikkailijat ryntäävät luolan suulle kyttäämään, kun kaksi jäljelläolevaa skorpparia singahtaa luolan kätköistä sammuttamaan talven varalle kerättyä ruokavarastoa. Jonin upea laukaus tuuperruttaa myrkyn heikentämän skorpparin rovioon, ja Soze rei'ittää toisen pahasti jalkapuoleksi. Jalkapuoli skorppari onnistuu kuitenkin raahautumaan pakoon ja savun saetessa ihmenelikko vetäytyy tuttuun ja turvalliseen metsänrajaan. Rovio savuttaa monta tuntia lähes aamunsarastukseen saakka. Jon, Soze ja Lausas ottavat tällä välin hyvin ansaitut nokoset Thuulin pitäessä vahtia.

48. Tulikausi

Loppukesän päivän koettessa aurinkoisena ja lämpimänä seikkailijat suunnittelevat seuraavaa hyökkäystä Skorppioniklaania vastaan. Jon virittää alunperin rosvojen käyttämän suuren verkon luolan suulle varsin mainiosti. Thuul ottaa nokoset sillä välin kun Soze käy kaatamassa puun ja alkaa värkkäämään siitä nerokasta tukkiansaa luolan suulle. Sozeen suunnitelmat kuitenkin keskeytyvät, kun klaaniskorppareiden taistelunelikko hyökkää luolasta loitsijoiden tukemana. Jonin varsijousen laukaus tuhoaa entisestään rampautetulta skorpparilta jalan ja Soze ampuu moukariskorpparin käden toimintakyvyttömäksi. Kaksi Bagogin Kuorin varustettua johtajaskorpparia kuitenkin pääsee verkolle, joka ei heitä paljon hidasta. Tällä välin seikkailijat ovat suorittaneet jälleen kerran taktisen vetäytymisen metsänrajaan. Thuul jää pensaikkoon valmistelemaan valtaisaa velhousloitsua, kun loput heerokset ratsastava polulla olevan suoran päähän kyttäämään lähestyviä skorppareita. Soze haavoittaa taikuriskorpparia lievästi mutta Bagogin Kuoret pysäyttävät taika-ammuksetkin lähes täysin. Thuul saa lopulta pitkään valmistellun loitsunsa valmiiksi, mutta loitsu ei aiheuta mitään näkyvää vaikutusta taikuriskorppariin. Tästä rohkaistuneena Thuul vetäytyy kauemmaksi metsään. Toisaalla Jon, Soze ja tällä kertaa hienosti hevosen selässä pysyvä Lausas ottavat välimatkaa skorppareihin ja kaartavat sitten ovelasti metsään, tarkoituksenaan suorittaa Sozeen tavaramerkki, pelätty W-koukkaus vihollisen selustaan!

Lausasin suorittaessa Jonin ohjeistaman pikaisen vetäytymisen aina Kukkulalinnoitukseen(!) asti Soze ja Jon koukkaavat kohti yksinäistä skorppionitaikuria. Taikuri lyödään maahan huippuunsa koordinoidulla yllätyshyökkäyksellä, johon myös Thuul osallistuu heittämällä taidokkaasti harhautuskiven. Avoimeen maastoon haavoitetut skorpparit paikkailevat toisiaan äärimmäisen voimakkaalla parantavalla taikuudella ja kerääntyvät luolan suuaukolle Kuningattaren johdolla. Tällä välin skorpparisotureiden tehokaksikko kyllästyy ravaamaan Lausaksen perässä ja sen sijaan ravaa takaisin polkua pitkin. Jon ja Soze yrittävät jälleen kerran hidastaa näitä Bagogin Kuorin panssaroituja tappokoneita heittoaseillaan, mutta jälleen kerran ilman sen kummempaa vaikutusta. Joten kaverukset suorittavat jälleen W-liikkeen metsän suojiin, eivätkä skorpparitkaan jaksa loputtomiin heitä jahdata, vaan palaavat takaisin luolalle. Thuul pääsee harjoittamaan taas velhotaikuuttaan kohteenaan aukean maaston ylittävät skorpparit, jälleen kerran ilman näkyvää tulosta.

Seuraavan yönä Thuul pääsee kuitenkin harrastamaan nekromancyn pelättyä tieteenlajia edesmenneellä, päättömällä (Jon pääsi toteuttamaan itseään) ruumiilla. Niinpä seikkailijat hyökkäävät (jälleen kerran) yön pimeimpänä hetkenä skorppariluolaan uusi zombi kärkimiehenään. Heitä vastaan ryntää aikaisempien yhteenottojen jäljiltä todella heikkokuntoinen villi skorppionimies. Tämä hoidellaan surutta pois päiväjärjestyksestä. Sitten onkin aika edetä pahamaineiseen isoon kammioon syvällä skorppariluolaston syvyyksissä, jossa on järjestetty jo n kappaletta väijytyksiä seikkailijoiden päänmenoksi. Odotettavissa onkin luultavasti väijytys suunnasta +1!

Thuul johtaa Zombiensa urheasti Isoon Kammioon ja vähemmän yllättäen heidän kimppuunsa hyökätään molemmista suunnista. Thuulin soihdunsammutus & -taistelutaktiikat jäävät puolitiehen, kun Thuul päättää singahtaa pakoon kimppuun hyökivää skorpparisoturia ja Zombi jää jälleen liikkumattomana vihulaisten paloiteltavaksi. Lausas, Jon ja Soze ampuvat Thuulia jahdanneen soturin kuoliaaksi käyttäen apunaan voimakasta heittoasetaikuutta. Tällä välin Zombi paloitellaan varsin tehokkaasti muutamaan osaan. Kaksi kovinta soturia on jälleen kerran varustettu Bagogin Kuorilla, joten seuraa jälleen kerran hillitön pakoonjuoksu kohti metsänrajaa ja siellä odottavia hevosia. Metsänrajassa Sozeen hevosteluyritykset epäonnistuvat ja niin tämä Kaaoksen Surma ellei jopa Turma päättää vaihtaa pari iskua häntä ahdistelemaan tulleen skorppionimiesveteraanitaistelijan kanssa. Hyvistä yrityksistä huolimatta molempien taikuussuojat pitävät ja Jon päättää taistelun ottamalla urhean myrskykaanin kyytiinsä. Joten jälleen kerran Soze, Jon ja Lausas ravaavaat voitokkaina karkuun skorppareita, jotka eivät innostu jahtaamaan heitä sen kummemmin. Tällä välin Thuul eksyttää skorpparikapteenia pimeässä metsässä, mutta ei hieman yllättäen onnistu vahingoittamaan tätä puolijumalan veroista tappokonetta nakkelemalla pikku kiviä. Niinpä turhautunut skorpparikolmikko palaa luolan synkkään turvaan. Thuul yrittää vielä halvaannuttaa luolaan kävelevää skorpparia voimallisella velhotaikuusloitsuamisella, mutta epäonnistuu tässä selkeästi.

Seikkailijat eivät tällä kertaa jää murehtimaan kauaksi aikaa n:nnettä torjuttua hyökkäystä, vaan hyökkäävät rohkeasti heti uudestaan. Soze ja Jon etenevät kenenkään estämättä suureen nukkumakammioon, jossa heidät oli ennen väijytetty n kertaa. Seuraavan nahkaverhon takaa löytyykin jo skorppareita, mutta tällä kertaa ilman Bagogin Kuoria. Pahamaineinen kyttyräselkä ammutaan tajuttomaksi, kun skorppionikenraali taasen ajaa sankarit pakosalle luolan alkuosiin. Siellä skorpparin jahtausinto päättyy, ja alkaa vaihteeksi pitkällinen kyttäyskilpailu, kun seikkailijat tähtäilevät jousillaan piilosta kurkkivia skorppareita.

Jon meditoi johdatusta Okralohikäärmeeltä ja saa kiireellisen viestin että Temppeliin hyökätään! Niinpä hän johtaa joukkonsa urheaan hyökkäykseen ja hönkäisee puoli-lohikäärmemuodossaan kenraaliskorpparia hirmuisilla tosilieskoillaan niin sankarillisesti, että skorpparista jää jäljelle vain savuava ruumis. Tästä innostuneena sankarit jatkavat hyökkäystään. Kyttyräselkä ammutaan jälleen kerran tajuttomaksi ja Jon viipaloi naginatallaan viimeisen jalka- ja häntäpuolen skorppionitaistelijan. Niinpä jäljellä on ainoastaan kuningatar, joka hyökkää Bagogin Kuorien kera mukaan taisteluun. Soze kuitenkin ampuu täydellisen laukauksen Kuningattaren suojaamattomaan napaan ja niin Kuningatar vajoaa maahan ainakin hetkellisesti lyötynä!

Ihmenelikko Soze, Jon, Thuul ja Lausas ryntäävät hakkaamaan maahan vajonnutta Kuningatarta. Kaaottisten paranemisvoimien ansiosta Kuningatar antaa hyvän vastuksen Myrkkypiikkinuijaansa käytellen, kunnes joutuu lopulta alakynteen ylivoiman edessä. Viimeisillä voimillaan hän rukoilee apua Bagogilta, joka vastaakin pyyntöön ja muuttaa Kuningattaren Bagogin Kuorella ja Skorpparisaksilla varustetuksi Skorppionimunien Suojelijaksi. Seikkailijat vetäytyvät pohtimaan tilanteen käänteitä hetkeksi ja myös Kuningatar vetäytyy luolan sopukoihin.

Thuul animoi edesmenneen Kyttyräselän, jälleen syystä tahi toisesta päättömänä, ja usuttaa sen luolan viimeiseen kammioon, jossa Kuningatar vartioi kuoriutumassa olevia muniaan. Seuraa jälleen pitkä taistelu, kun Kuningatar yrittää nitistää munia tallovaa zombia Sozeen, Jonin ja Lausaksen hakatessa sitä minkä jaksavat. Lopulta Kuningatar kuolee kun Soze irroittaa sen toisenkin saksen loistavalla kirveeniskulla.

Näin tämän seikkailijajoukon kaikkien aikojen pisin taistelu on lopulta päättynyt, Kaaoksen tappioon sekä Kralorelan, Praxin barbaarien, Pohjois-Sartarin vuohipaimenten ja Dagori Inkarthin voitton. Jäljellä on vain kiistely valtavasta saaliista, joista arvoikkaampana seikkailijoita arvioi kuuluisa artefakti Smaragdisammakon Silmä!

49. Tulikausi

Voitokkaat seikkailijat lähtevät paluumatkalle kohti Lohikäärmetemppeliä.

51. Tulikausi

Voitokkaat seikkailijat saapuvat Lohikäärmetemppeliin. Pari Temppelin ovia hakkaavaa luurankoa hakataan kappaleiksi. Toisella mukana ollut Rupert III Viisaan ultimatum aarnikotkan palauttamisesta otetaan tällä kertaa todesta ja seikkailijat matkaavat järven rantaan kolmannen luurangon kanssa. Thuul jättää aarnikotkan ruumiin rannalle ja porukka palaa temppelille. Jon saa Lohikäärmeeltä hämmentävän näyn Laakson Kolmesta Voimasta, jota ei onnistuta tulkitsemaan. Lopulta seikkailijat päättävät lähteä takaisin sivistyksen pariin saaliin myyntiin.

54. Tulikausi

Seikkailijat saapuvat Yksinäiseen. Soze lähtee Urholaan, Jon ja Lausas Alda Churiin ja Thuul peikkomaille.

55. Tulikausi - 7. Maakausi

Soze epäonnistuu täydellisesti Myrskyhärän Korvaan integroitumisessaan, joten Urholan Myrskykaani joutuu ompelemaan hätäisesti Sozen vanhan korvan takaisin.

Thuul käy Peikkomailla raportoimassa menestyksestään ehkäpä itse Cragspiderille, luultavasti kuitenkaan ei.

Jon värvää Alda Churista Ohto-nimisen epäonnistuneen maanviljelijänuorukaisen Lohikäärmekulttiin. Lisäksi Jon palkkaa taitavan rakennusmestarin ja viisi työntekijää tekemään vallihaudan ja laskusillan Lohikäärmetemppelin edustalle.

8. Maakausi

Soze, Thuul, Jon, Lausas, Fulbar, Ohto ja rakentajat saapuvat Yksinäiseen. Tuulilordi Knaapi kertoo Sozelle hämmentävän huhun vaateostoksilla nähdystä Spideristä. Jurgen saa taivuteltua seikkkailijat lähtemään Smaragdisilmäisen Sammakon klaanin luokse palauttamaan Sammakon Silmän.

11. Maakausi

Kaksi hämmentävän isoa sutta hyökkää Hurttaluuvaaralla yöpyneiden matkalaisten kimppuun. Sudet luikkivat kuitenkin karkuun kun koko porukka herää taisteluun Jurgeniä lukuunottamatta.

12. Maakausi

Smaragdisilmä palautetaan Sammakolle. Soze ja Thuul saavat Sammakon Siunauksen, Jon ja Lausas pysyttelevät uskollisena Lohikäärmeelle eivätkä osallistu rituaaliin. Jurgenin kirous poistuu ja hän muuttuu takaisin ihmismuotoon.

15. Maakausi

Jon, Lausas, Soze ja Thuul saapuvat takaisin Yksinäiseen.

16. Maakausi

Jon, Lausas, Soze, Thuul, Fulbar, Ohto ja rakentajat lähtevät kohti Laaksoa. Metsästäjä Nep näyttää heille Laaksoon matkanneen ratsumiehen jäljet. Metsässä he yhyttävät Sikaratsastajan, joka surmataan sikoineen päivineen.

17. Maakausi

Seikkailijat saapuvat Okravuorten Laaksoon. Yksinäisen Ratsumiehen jäljet johtavat solasta etelään, mutta joukko jatkaa matkaa suoraan Temppelille.

20. Maakausi

Saapuminen Temppeliin. Jon pitää kaikkien aikojen Lohikäärmeenpalveluksen ja saa tietää, että Laaksossa vaikuttavista Voimista yksi on edelleen voimistumassa, toinen on saapunut Pohjoisesta ja kolmas on Herännyt. Rakentajat aloittavat viikon linnoitusurakkansa.

28. Maakausi

Lohikäärmetemppelin vallihauta ja laskusilta valmistuvat vain päivän myöhässä. Jon maksaa anteliaasti laskusillan rakentajalle ylimääräisen palkkion. Joukkio lähtee takaisin kohti Yksinäistä, vain Andor jää taas temppeliin opettelemaan Karismaattisen Viisauden opettelemista.

32. Maakausi

Soze, Jon, Thuul, Lausas, Fulbar, Ohto ja rakentajat saapuvat Yksinäiseen. Rakentajat jatkavat kohti Alda Churin riemuja huomattavasti rikkaampina kuin koskaan ennen. Soze, Jon, Thuul ja Lausas lähtevät kohti Haisevaa Metsää, tarkoituksenaan ryöstää takaisin Sikaratsastajien varastama Siansurma-heittokeihäs. Yksinäisen Kyläpäällikkö lupaa tämän artefaktin palauttajille lähes Punaisen Kuun taivaalta.

33. Maakausi

Sankarit ja Thuul saapuvat Rautapiikin linnoitukseen.

34. Maakausi

Sankarit ylittävät Jättiläisten Polun ja kohtaavat taitavan metsästäjäbroon Haisevan Metsän rajalla. Tämä ammutaan tylysti kuoliaaksi. Pienen etsimisen jälkeen myös Sikaratsastajaklaanin tukikohtana käyttämä raunioitunut linnake löytyy Haisevan Metsän sopukoista. Sankarit tekevät perinteisen W-koukkauksen vihollisen selustaan, ja lähestyvät linnaketta pohjoispuolelta.

Seikkailijat hyökkäävät ovelasti taistelusika-aitauksen kimppuun. Sozeen ja Lausaksen rei'ittäessä ammuksillaan alfasikaa sekä välillä myös Jonia, Jon itse yrittää edetä aitauksen luokse. Thuul touhuaa omiaan ilman mitään näkyvää tulosta, kuten tavallista. Jon muuttaa päänsä lohikäärmemuotoon ja hönkii tulta ja tulikiveä sikalaumaan. Tuloksena on kymmenisen hyvin paistunutta possua ja pari vähäisempiä palovammoja kärsinyttä sorkkajalkaa. Tämä manööveri herättää lopulta myös huolettomien Sikaratsastajien huomion, joten on odotettavasti että Jon joutuu vielä vastaamaan teostaan.

Puolen tusinaa äärimmilleen ärsytettyä sikaratsastajaa ryntää linnoituksesta parahiksi todistamaan sikojensa paistuneen syömäkelpoiseksi. Thuul ärsyttää näitä sika-ex-ratsastajia hävyttömillä kommenteillaan, mistä hyvästä hän saa kimppuunsa kolme soturia, muiden joutuessa tyytyessä perinteisempään kaksintaisteluun. Taistelu on yllättävänkin tasaista, kunnes tapahtuu vääjäämätön ja Thuul oppii, ettei ärsytettyjä sikaratsastajia kannata ärsyttää enempää, kun hänet hakataan surutta kappaleiksi ja sitä kautta kuoliaaksi. Tämä ei tunnu hätkäyttävän isommin hänen luotettuja matkakumppaneitaan, jotka jatkavat taistelua, kunnes Yön Ratsastajien pääjoukko juoksee paikalle. Lausas, Jon ja Soze (tässä järjestyksessä) suorittavat pikaisen vetäytymisen hevosille tappaen/vammauttaen matkalla pari huono-onnisinta vastustajaansa.

Sozeen päästyä aina luotettavan Bruce Conan Stallonen selkään taistelun kulkuu kääntyy yllättäen dramaattisesti. Lähitaisteluun erikoistuneet Yön Ratsastajat ovat helisemässä ilman sikojaan, kun Soze alkaa rei'ittämään heitä taika-ammuksillaan. Niinpä ex-ratsastajat vetäytyvät linnoituksen suojiin. Lausas lähtee raahaamaan Thuulin ruumista kahlaamolle, kun Jon ja Soze hyökkäävät uudestaan linnoitukseen, tällä kertaa pääportista. Soze voittaa helposti kaksi vartiotorneissa väijynyttä sikaratsastajaa sillä aikaa, kun loput pahikset väijyvät linnoituksen päärakennuksessa. Lopulta sikaratsastajat hyökivät ulos, jolloin seuraa valtaisa heittoasetaistelu, jossa Soze yksinään päihittää koko Yön Ratsastajien klaanin. Tästä masentuneena Verisen Torahampaan Lordi ja muutenkin klaanin kovin äijä päättää luovuttaa Yksinäisen Artefakti-Heittokeihään Sozeelle, jos hän vain jättää heidät rauhaan. Soze armollisesti suostuu tähän, joten porukka pääsee kotimatkalle tavoite täytettynä ja bonuksena Thuulista eroon päässeinä.

35. Maakausi

Soze, Jon ja Lausas saapuvat Rautapiikin linnoitukseen ja jättävät Thuulin ruumiin sinne, jatkaen itse Yksinäiseen.

36. Maakausi

Soze, Jon ja Lausas saapuvat Yksinäiseen juhlittuina sankareina. Jon saa kylän (toiseksi) parhaan sotahevosen ja Soze saa annoksen käsittämättömän arvokasta jättiläismehiläisten hunajaa.

37. Maakausi

Juhlat jatkuvat.

38. Maakausi

Soze, Jon, Lausas, Fulbar ja Ohto lähtevät Alda Churiin.

40. Maakausi

Saapuminen Alda Churiin. Alkemistin talossa Sozea ja varsinkin Jonia odottaa varsin odottamaton näky, kun Jonin vinot silmät havainnoivat liian paljon Spideria muistuttavan keikarin myyntitiskillä. Naginatalla tehtävä paloittelusurma alkemistin silmien alla on lähellä, kun henkilö todella paljastuu kauan kadoksissa olleeksi Spideriksi! Spider on, jos mahdollista, vain entistäkin itsevarmempi, komeampi, nuorempi, sanalla sanoen enemmän Spider kuin eläessään! Seuraa lämminhenkistä keskustelua Jonin ja Spiderin välillä, kun vanhoista vääryyksiistä yritetään tehdä selkoa.

41. Maakausi

Jon ja Soze ovat niin epätoivoisia että turvautuvat Lhankor Mhyn Vanhojen, Viisaiden ja Parrakkaiden miesten apuun miettiessään, mitä tehdä Spiderille. Lopulta Lhankor Mhyn vastaus pitkään ja hartaasti muotoiltuun kysymykseen on, kuten arvata saattaa, täysin käsittämätön ja yhtä tyhjän kanssa, ellei sitä osaa tulkita oikein. Tästä episodista merkittävästi viisastuneina Jon ja Soze tapaavat Spiderin uudelleen sovitussa paikassa. Jonkinlainen yhteisymmärrys saavutetaan, ja Jon antaa Spiderille luvan kulkea heidän matkassaan, jos Spider auttaa häntä tuhoamaan Laaksossa Lohikäärmeettä piinaavia voimia. Spider suostuu tähän mielellään, minkä tietysti pitäisi taasen herättää paljonkin epäilyksiä.

42. Maakausi

Jon, Soze, Lausas ja Spider lähtevät kohti Rautapiikin linnoitusta tarkoituksenaan jutella Alda Churin sheriffin kanssa ja käydä taas kurmottamassa huono-onnisia Yön Ratsastajia. Yöllä heidän kimppuunsa hyökkää Lunarin suurkeihäällä aseistautunut broo, jonka Spider kuitenkin voittaa helposti.

43. Maakausi

Saapuminen Rautapiikin linnoitukseen. Soze juttelee sheriffin kanssa Lunarin aseistamista broista. Spider valaa uskoa linnoituksen puolustajiin, muttei vakuuta ketään. Jon keskittyy kyräilemään Spideriä, mikä onkin luultavasti varsin fiksu liike. Linnoituksen suojissa kovia kokeneet seikkailijat levähtävät hetken, ja alkavat suunnitella seuraavaa liikettään huolella, ja ajan kanssa.

Sheriffi ja Rautapiikin Komentajakapteeni kertovat Sozelle heidän liskolaisliittolaistensa ongelmista, johon tarvitaan Kaaoksensurman ja -turman apua. Niinpä Soze, Jon ja Lausakselta oman hevosensa lainaan(?) ottanut Spider ratsastavat liskolaisviestinviejän opastamana liskolaisten kylään Sligo-joen varrella.

Perillä liskolaispappi Sliiwa selostaa sankareille surullisen tarinan kaaottisesta Slasher-liskolaisesta ja ilkeistä lucaneista, jotka ovat varastaneet pyhän liskolaispatsaan.

44. Maakausi

Urheat sankarimme ja Spider lähtevät heti aamunkoitteessa kohti Lucanien metsikköä. Sozeen tarkat häränsilmät ja -sieraimet jäljittävät lucaneita metsässä erehtymättömästi. Joten eipä aikaakaan, kun kaikki neljä koppakuoriaismiespahista on kellistetty, päällikön ihmeellinen rautakypärä otettu parempaan talteen ja liskolaispatsas löydetty ja palautettu riemuitsevaan liskolaiskylään. Liskolaisten riemun herättämänä joesta nousee myös kaunis Solina, ihmeellinen vedenhenki, joka liittyy juhlintaan sekoittaen ainakin Jonin pään ja mahdollisesti myös Spiderin suunnitelmat. Soze ei kuitenkaan tästä ilmestyksestä hätkähdä, koska tietää että voi tarvittaessa lyödä tätä kirveellä ja lujaa.

 Create your own free wiki!Support CommunityPublic, not yet premium Privacy Policy RSS