Fehnanin ja Raudan Salaisuus

Vaelsin kohti nousevaa aurinkoa, kunnes se oli noussut niin korkealle että oli hirmuisen kuuma, eikä Valindin raivo enää viilentänyt minua. Onneksi autiomaan keskeltä löytyi majatalo, jonka ystävällinen isäntä tarjosi minulle mukillisen vettä riimukoristeltua kävelysauvaani vastaan. Majatalossa oli myös isännän ystävä, johon tutustuin, samoin kuin hänen henkivartijaansa. Ystävällä oli paljon nuotion sytykkeitä aasin selässä joita hän ihaili jatkuvasti, en ymmmärtänyt miksi, hän oli varmaan hieman sekaisin. Henkivartijalla oli oli iso miekka ja metallipanssari, mutta ne eivät sovi aparaattiini. Ystävän säkistä löysin onneksi hienon veitsen joka sopi aparaattiini.

Ystävä kertoi uudesta metallista, raudasta, joka voisi olla hyvä lisä aparaattini. Niinpä lähdin hänen ja hänen henkivartijansa kanssa tapaamaan uutta peikkoystävääni, jolta saisin rautaa. Ikävä kyllä rumat lentävät naiset ahdistelivat peikkoystävääni luolalla, jonne kävelimme pitkän matkan. Lisäksi ne tiputtelivat kiviä päälleni, joten jouduin ampumaan niitä lingollani, vaikka se ei olekaan mukavaa. Onneksi ne lensivät pois, ettei minun tarvinnut ampua niitä kaikkia lingolla.

Sillä välin peikkoystäväni oli naamioitunut tapiiriksi. Hän ei kuitenkaan antanut minulle rautaa vaan lähti pois, joten minun piti lähteä etsimään rautaa luolasta. Myös nuotionsytykkeensä majatalolle unohtanut ystäväni ja henkivartijaystäväni tulivat luolaan, vaikka en ole varma miksi.

Luola oli iso mutta lopulta löysin maan sisästä rautaa. Se maistui hyvältä. Sitten meidän kimppuumme hyökkäsi iso lentävä sontiainen, mutta henkivartijaystäväni halkaisi sen miekallaan. Hän olikin viisas kun oli ottanut ison miekkansa mukaan tälle matkalle, hän varmasti oli arvannut että hänen pitää halkaista sillä iso sontiainen täällä. Sontiaisia tuli kuitenkin lisää ja juoksimme ulos luolasta, koska en voi tehdä aparaattia jos sontiaiset syövät minut.

Palasimme kuitenkin vielä luolaan, josta löysin peikkoystäväni jonka piti antaa minulle rautaa. Jostain syystä peikko kuitenkin hyökkäsi kimppuumme, ja tapoimme hänet ennenkuin hän ehti antaa minulle rautaa. Olin hyvin surullinen. Onneksi kuitenkin lopulta löysin luolasta rautaisen tikarin, joka sopi aparaattini. Sen jälkeen olin hyvin onnellinen. Löysimme luolasta myös joitain muita peikkoystävieni jättämiä tavaroita, mutta ne eivät olleet tärkeitä.

Lopuksi matkasin ystävieni kanssa suureen kaupunkiin. Yritän etsiä sieltä lisää osia aparaattiini.

 Create your own free wiki!HelpPublic, not yet premium Privacy Policy RSS